NHL kolumni: Ottawa Senators

NHL:ssä riittää paljon puheenaiheita viikoittain. On monia eri asioita, mitä voidaan ihmetellä ja mitä voidaan nostella pöydälle. Yksi näistä mielenkiintoisista kysymysmerkeistä on Kanadan pääkaupungin joukkue, eli Ottawa Senators. Mitä joukkueelle on tapahtunut? Se selviää lukemalla tämän tekstin.

Monet NHL jääkiekkoa seuraavat ihmiset varmasti muistaa viime kauden Ottawa Senatorsin? Joukkue kärsi koko ajan loukkaantumisista. Heti tynkä kauden alussa loukkaantui ykkössentteri Jason Spezza. Sitten meni ykkösmaalivahti Craig Anderson ja maailman parhaaksi puolustajaksi tituleerattu Erik Karlsson. Joukkue oli todella suurissa vaikeuksissa. Kukaan ei uskonut tähän nippuun. Päävalmentaja Paul MacLean joutui nostamaan nuorta verta AHL.stä ylös ja tekemään kaikkensa, jotta joukkue pärjäisi. Senators pärjäsi, yllättävän hyvin. Illasta toiseen nimetön joukkue taisteli ja taisteli. Jollakin ihmeellisellä tavalla nämä nuoret pelaajat vastasivat huutoon, täyttivät paikkansa, pitivät roolinsa ja toi pisteitä tarvittavalla tahdilla joukkueelle, mikä eteni lopulta sensaatiomaisesti pudotuspeleihin ja aina toiselle kierrokselle asti pudottamalla Montreal Canadiensin voitoin 4-1 avauskierroksella. Pittsburgh Penguins oli lopulta tälle piskuiselle nipulle liikaa, mutta silti jokainen Senators henkinen ihminen pystyi suoraselkäisesti olemaan ylpeä omasta joukkueestaan. Ennen pudotuspelejä Senators toki sai kolme avainpelaajaansa takaisin, kun Erik Karlsson teki sensaatiomaisen ihmeparantumisen, Jason Spezza palasi ajallaan ja Craig Anderson kerkesi pelaamaan jo useamman ottelun ennen runkosarjan päätöstä. Pudotuspeleissä Anderson oli käsittämätön. Karlsson ei ollut oma itsensä ja Spezzasta näkyi pelaamattomuus.

Viime kaudella joukkueella oli oma johtajansa, eli pitkäaikainen kapteeni Daniel Alfredsson, joka päätti täksi kaudeksi lähteä tavoittelemaan Stanley Cupin voittamista Detroit Red Wingseihin. Alfredsson oli se mies, joka loi uskon tähän nuoreen ja piskuiseen joukkueeseen. Ruotsalaiset eivät koskaan luovuta. He pelaavat aina loppuun asti. Sen tämä vanhan liiton sotaratsu nimeltään Daniel Alfredsson todisti tai kongretisoi Penguins ottelusarjan kolmannessa pelissä. Senators oli täysin jyrän alla. Anderson torjui aivan kaiken. Kuitenkin Penguins johti tätä ottelua 0-1 pitkän ajan pelistä. Senators sai mahdolliset maalipaikkansa ainoastaan vastahyökkäyksistä, sillä mitään hyökkäyspeliä joukkueen oli turha kuvitellakkaan pelaavansa, kun vastassa oli todella kova hyökkäysarsenaali, eikä hyökkäyspään virheisiin tai kiekonmenetyksiin ollut varaa. Penguins johti sarjaa ennen tätä ottelua 2-0, joten tappio ensimmäisestä kotiottelusta olisi tarkoittanut käytännössä varmaa sarjan häviämistä. Senators olikin lähellä sitä, sillä vajaa kaksi minuuttia ennen loppua kotijoukkue joutui alivoimalle ollessaan edelleen maalin perässä. Siinä vaiheessa monen Senators henkisen päät meni painuksiin. Mutta, sitten tapahtui se ihme. Alfredsson nappasi omassa päässä kiekon haltuunsa ja lähti 2vs2 hyökkäykseen. Jakoi kiekon laitaan hyökkäysalueella, ajoi itse maalille johon sai syötön ja ohjasi kiekon maaliin ohi Tomas Vokounin vain alle minuutti ennen loppua. Näin peli oli tasan ja ratkaisua haettiin jatkoeristä. Lopulta peli venyi toiseen jatkoerään, jossa romuluinen Colin Greening ratkaisi pelin kotijoukkueelle ja näin Senators oli vielä hengissä.

Tällä kaudella joukkueelta puuttunut johtaja Alfredssonin lähdettyä. Joukkueen pitkäaikainen sentteri Jason Spezza nimettiin ennen kauden alkua kapteeniksi. Vaikka Spezza onkin Senators ”ikoni” niin onko hänestä kantamaan koko joukkuetta? Tähän mennessä ei ole ollut. Senatorsin päävalmentaja MacLeania kehutaan NHL liigan parhaaksi. Hänen pelitapansa on kuin luotu Senatorsille. Tällä hetkellä on vain niin, ettei MacLeanin pelitapa toimi tällä joukkueella. Joukkue ei ole tarpeeksi sitoutunut pelitapaansa, millä se voitti viime kaudella pelejä. Joukkueella ei ole tahtoa pelata äärirajoilla. Tämä tahto ja motivaatio tulee pelaajista itsestään. Jos pelaajilla sitä ei automaattisesti ole, on joukkueen henkisen johtajan luotava se. Jason Spezza on nyt täyttämässä niitä saappaita, mitkä Alfie jätti Ottawaan. Ikävä kyllä Spezza ei ole onnistunut täyttämään näitä isoja saappaita, ainakaan vielä.

Pelitapaongelma? Senatorsin puolustus on paperilla todella hyvä. Nuoret talentit yhdistettynä kokeneisiin Marc Methotiin, Chris Phillipsiin ja Joe Corvoon takaavat ainakin sen, että omista ensimmäisen syötön antaminen pitäisi olla mahdollista, mutta kun se ei ole. Senatorsin ongelmat kasautuu avauspelaamiseen ja keskialueen ylitykseen. Ensimmäinen syöttö tulee myöhässä tai menee harakoille, joten yleensä tuloksena on harhasyöttö tai pitkäkiekko. Jos jollain tapaa Senators pääsee terveellisesti lähtemään hyökkäykseen, niin joukkueen hyökkääjät pysähtyy hyökkäys siniviivaan, joko paitsion tai vastustajan pelaajan muodossa. Aina, kun Senators pääsee mylläämään hyökkäysalueelle, he tuppaavat saamaan hyviä maalintekopaikkoja aikaiseksi ja harmaita hiuksia vastustajan valmentajille ja kannattajille. Viimeistelyssä ei olekaan joukkueella juuri tällä kaudella ongelmia ollut, sillä Bobby Ryanin kaltaiset starat ovat vastanneet huutoon hyökkäyspäässä ja joukkueen hyökkäyskalusto lisättynä Erik Karlssonilla pystyy haastamaan käytännössä minkä tahansa joukkueen.

Toinen alkukauden totaalisista ongelmista on ollut itse puolustuspelaaminen. Vielä viime kaudella Senators voitti pelejä tekemällä kaksi maalia ottelussa. Tällä kaudella on pariin kertaan tullut turpaan, kun joukkue on viimeistellyt neljä maalia. Jotenkin hassua. Viime kaudella joukkueen maalivahti- ja puolustuspelaaminen oli loistavaa luokkaa. Puolustus pelasi hyvin ja maalivahdit loistavasti. Maalivahtipelaamisesta täytyy mainita Robin Lehnerin nousu käytännössä joukkueen ykkösmaalivahdiksi. Craig Anderson on antanut paljon helppoja Lehnerin pitäessä joukkuetta joinain iltoina yksin pystyssä. Tiivis viisikkopuolustus on käytännössä hävinnyt. Puolustajat ei tiedä mitä tehdä ja hyökkääjät ei auta parhaansa mukaan. Vaikka Erik Karlssonista ja puolustamisesta ei kauheasti saa samassa lauseessa puhua, niin on se vain välillä hirvittävää katsoa kuinka hukassa tämä ruotsalainen supertähti on omassa päässä.

Näihin kahteen ongelmaan löytyy ratkaisu vain ja ainoastaan joukkueen sisältä. Joukkueen henkinen puoli on aivan kadoksissa. Se oli viime kaudella joukkueen vahvuus. Henkisesti joukkue oli äärimmäisen vahva. Nyt joukkue ei sitä ole. Alfredssonin lähtiessä joukkueesta lähti käytännössä sielu. Sama vanha puurtaminen ja uskominen omaan juttuun on hävinnyt, ja se tarvitsisi nyt Spezzan toimesta saada luotua uudelleen. Se toki voi viedä yhden kokonaisen kauden, mutta kyllä se on sitten sen arvoista.

Monet ovat puhuneet viime kaudella ylisuorittaneesta Ottawa Senatorsista. Kyllä, Ottawa Senators ja joukkueen nuoret pelaajat ylisuoritti, mutta se ylisuorittaminen ei ole syy siihen, miksi Senators on niin sairaan surkea tällä hetkellä. Ylisuorittamisen syythän ovat aika selvät. Kun joukkue on henkisesti valmis pelaamaan ja kaikki antaa kaikkensa joukkueelle, niin tapahtuu hyviä asioita. Niitä ei tällä hetkellä vain tapahdu.

Ratkaisu Ottawa Senatorsin ongelmiin on äärimmäisen yksinkertainen: Oma pääkoppa kuntoon, sitä myöden usko omaan tekemiseen ja juttuun. Tämän myötä joukkueen pelitapaongelmat ovat historiaa ja joukkueella on kaikki mahdollisuudet pelata pitkä kevät. Toinen juttu onkin se, että tapahtuuko se jo tällä kaudella? Jos tapahtuu, tapahtuuko se liian myöhään? Sitä emme voi tietää ennen kuin aika sen näyttää.

 

Tykkää meistä facebookissa: https://www.facebook.com/VihjeNetti 

Seuraa meitä twitterissä: https://twitter.com/Vihjenetti

Kommentoi artikkelia!

kommenttia

Powered by Facebook Comments

advertisement